Vappendaali

Tänään vappupäivänä oon viettänyt mun 20-vuotis synttäreitä. Tuntuu tosi oudolta enkä voi millään uskoa, että oon muka jo näin vanha ja mun railakkaat teinivuodet ovat nyt sitten virallisesti ohitse!

En jaksanut pitää tänä vuonna mitään sen ihmeellisempiä juhlia, vaan oltiin eilen ihan vain lähimpien ystävien ja siskon kanssa etkoilemassa mun luona. Tarkoituksena oli lähteä täältä bilettämään kunnolla, mutta arvatkaa vaan pääsikö meistä monikaan edes sinne baariin asti... Ihan liikaa terveisiä sille kuosille, vai miten se meni.

Esimerkiksi tämän saippuakuplien puhaltelijan piti olla alunperin itse Jeesus, ja vielä kymmeneltä päällä olikin kunnon ihomaalit, lakanat ja peruukit orjantappurakruunuineen päivineen. Sitten parin drinkin jälkeen jotain kummallista kuitenkin tapahtui, ja bileisiin ilmestyi kuumaakin kuumempi lentoemäntä...

Mun rakkain partyboy oli tietysti iloisena menossa mukana.

Miljan sanoin sitä ollaan selvästi oltu ennenkin selvinpäin, tässä nimittäin taisi olla se ainoa julkaisukelpoinen kuva musta eilisillalta. En edes halua tietää mitä tapahtui mun hiuksille ja meikille heti kun astuin ovesta ulos...

Kesken kaiken valmistautumisen paikalle pamahti kuitenkin tällainen yllätys, ja joukko aivan ihania ihmisiä toi mulle näin upean kakun! En osaa edes kertoa miten otettu tästä olen, kiitos vielä erityisesti Eetu ja Sharon.♥

Oikein onnistunut taidekuva. On on.

"Käynks mä usein täällä?"

Loppuillan tunnelmat kiteytyykin sitten aika lailla tähän kuvaan. Muu meininki oli aikamoista k20-materiaalia, eli onnekkaita ne harvat ja pärinöissä valitut, jotka pääsivät Millan puhelimen salaisista antimista nauttimaan... 

Tänään aamulla mua taas odotti vanhempien luona ihan erilaiset kujeet.

Oon vuosi vuodelta vain koko ajan vakuuttuneempi siitä, että mun äiti on paitsi maailman ihanin äiti, myös maailman paras leipuri. Eihän tällaisia herkkuja nyt vaan voi vastustaa!?

Tarjolla oli sattumalta niin montaa erilaista kakkupalaa, etten olisi jaksanut millään edes maistaa kaikkia. Äitini omaa blogia pääsee muuten kiinnostuneet kurkkimaan täältä!

Kyllä kovatkin pojat voi käyttää vaaleanpunaista huivia. Varsinkin näin vappuna!

Sain perheeltä myös ihania lahjoja, nimittäin Yamahan (fg730s nt) teräskielisen kitaran, mariskoolin ja siskoilta tarpeeseen tulleita meikkejä. Ehkä tämä vanheneminen ei loppujen lopuksi olekaan ihan niin kamalaa. ;)

Nyt tämä prinsessa käy kuitenkin mitä makoisimmille kauneusunille, ja toivottaa kaikille aurinkoista toukokuuta!

IT'S ME, MAAAARIOOOOOO!

...tai sit ihan Jonna tässä vaan. Heräsin tuossa juuri talviunilta ja päätin vain tulla ilmottamaan, että bloggailu voisi kiinnostaa meikäläistä taas. Kevät ja kärpäset mua kutsuu tralalalalaaaa.

Tuli tuossa talvena siis erakoiduttua ihan kunnolla myös tästä nettimaailmasta, enkä mä oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin rämpytellyt päivät pitkät kitaraa ja ihmetellyt miten nopeaa voi koiranpentu kasvaa. Se on jo 30-kilonen kössi ja vie mut painissa mennen tullen. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin...

Oikeastihan koko postauksen taka-ajatuksena oli nimittäin esitellä mun uusi lemppari eli luurankohuppari, jonka sain reilu viikko takaperin SheInsidelta. Täytyy myöntää että olin aluksi vähän skeptinen koko nettikaupan suhteen, sillä en yhtään luota noihin aasialaisten kokoihin (on mulla muodot veenuksen, daadirlandirlandaa) mutta positiivisena yllätyksenä sieltä tulikin täydellisen sopiva huppari! Ja voi jumpe, että mä tykkään tästä. 

Kävinpä tässä vähän aikaa sitten myös ihan oikealla kampaajalla, ettäs tiiätte. Oon halunnut jo pitkään pois siitä keltaisesta pissisblondista, ja nyt sitten vihdoin saatiin aikaan vähän luonnollisempaa ilmettä. Tyytyväisyys 5/5. Mitä muuten tykkäätte uudesta ulkoasusta ja bannerista, jaksaisko sitä katella?

Saatan muuten huomenna repästä ja tehdä jopa jonkinmoisen videon, kunhan HIM-manialtani kykenen. Huomenna on nimittäin se päivä mitä on tässä viimeiset puoli vuotta kikkelit pystyssä odotettu, ja TEARS ON TAPE tulee ulos!!! Jos siis satutte jyväskyläläiset kävelemään aamulla Levykauppa Äxän ohi ja ihmettelette mitä joku hullu heittää sen edessä kärrynpyöriä ja kiljuu uunituore levy kädessä, niin minä se vaan... 

Muodikas hinnalla millä hyvänsä

Hitto, että tulikin inhottava loppu tälle päivälle. Istahdin sängylle, avasin koneen ja päätin kaikessa rauhassa nollata aivot ja lukea pari uusinta postausta niistä harvoista muotiblogeista, joita enää seuraan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli kuitenkin jostain muuten hömppäblogin postauksesta niin paha mieli, että asia teki mieli nostaa esille. En vaan millään jaksa uskoa, että olisin yksin tämän järkytykseni kanssa.

Mä olen jotenkin onnistunut elämään tähän asti siinä uskossa, että nykypäivän muotimaailmassa aidot turkikset ovat jo aika ollut ja mennyt trendi, joka tuskin tulee enää koskaan saavuttamaan suurta suosiota. Olen osannut ummistaa silmäni kohtuullisen hyvin koko ilmiöltä, enkä ole monessakaan tyyliblogissa nähnyt enää vuosiin minkäänlaista turkisten hehkutusta tai puolestapuhumista  – en edes yhtä ainutta kommenttisotaa. Eilen kissa nostettiin kuitenkin blogosfäärissä pitkästä aikaa pöydälle, kun yksi Suomen suosituimmista bloggaajista päätti esitellä postauksessaan uuden ostoksensa, eli aidon turkiksen.

Mun täytyy myöntää, että jo pelkkä kuva näistä eläimistä tytön päällä sai aikaan pieniä väristyksiä. Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ollut tässä asussa, vaan niissä perusteluissa, jolla bloggaaja oli päättänyt hankintaansa puolustaa. Provosoiduin kyseisestä tekstistä itse asiassa niinkin paljon, että teki mieli ihan kohta kohdalta tarkastella, mitkä kaikki tytön argumenteista oikein huojuivatkaan.

Postaus alkaa tavanomaisilla asukuvilla, joissa ylpeänä poseeraa kalliiseen merkkilaukkuun ja aitoon turkikseen sonnustautunut selvästi rikkaan oloinen ja näköinen länsimaalainen nainen. Pikaisten päivän kohokohtien selostamisen jälkeen aihe kääntyy pian uuteen turkikseen, josta on tullut negatiivista palautetta nuorten keskustelupalstalla. Takin puolustaminen alkaa tyhjentävästi näin:

"Itse en ole turkistarhauksen puolesta tai vastaan. Totta kai toivon, että turkiseläimet saisivat elää elämänsä niin hyvin kuin mahdollista vain olisi. Esimerkiksi täällä Suomessa vapaasti luonnossa."

Aika jännä toive näin alkuun ihmiseltä, joka on juuri hankinnut vaatteen jonka tietää olevan peräisin turkistarhalta. Kaikkihan me tiedämme, että Suomen turkiseläimet elävät vapaasti onnellisina luonnossa, ja joita kohdellaan niin hyvin kuin mahdollista! Ei ollenkaan naiivi ajattelutapa!

*Tähän väliin bloggaaja heittää netistä kopioidun faktanmakuisen pätkän, joka tuo ilmi miten biohajoava ja ekologinen valinta turkis on verrattuna tekoturkikseen. Tekoturkiksen valmistaminen vie paljon enemmän energiaa, ja ne tehdään maissa, joissa ympäristöasiat eivät ole hyvällä mallilla.*

Tämä olisi lukijalle sinänsä ihan tärkeä tieto, jos oletettaisiin että ihmisen olisi mahdollista valita päällysvaatteensa ainoastaan joko teko- tai aitoturkiksesta. Mutta tietääkö bloggaaja, että on olemassa myös muita kankaita ja materiaaleja kuin turkis? Ja että on takkeja, joiden valmistaminen kuluttaa jopa vähemmän energiaa kuin sen aidon turkiksen tekeminen? 

(Tässä kohtaa on myös pakko yllättyä, miten kiinnostunut tämä tunnetusti shoppailuriippuvainen, kulutushysterinen ja vuodessa kymmeniä ulkomaanmatkoja lentäen tekevä bloggaaja onkaan yhtäkkiä maapallon ympäristöasioista. Niin kiinnostunut, että kokee aiheelliseksi seisoa tälläisten faktojen takana.)

"Ja sitten vielä sellaiseen asiaan, että onko kettu tai minkki sen arvokkaampi eläin kuin esimerkiksi porsas, vasikka tai karitsa? Ovatko nämä eläimet jollain tapaa huonompia tai arvottomampia eläimiä? Voiko siis ajatella, että söpö eläin on tärkeämpi, ja siksi sitä ei saisi tappaa?"

(Viimeistään tässä kohtaa tulee sellainen vaikutelma ettei bloggaaja ymmärrä alkuunkaan mistä puhuu, tai että häneltä on nyt mennyt joko turkistarhauksen idea tai sen vastustamisen pointti kokonaan ohi.)

Kuka on väittänyt, että ne olisivat arvottomampia, tai että turkiseläimiä suojeltaisiin enemmän muka vain siksi, että ne ovat söpöjä? Sekä turkistarhaus että lihan tehotuotanto ovat toki molemmat eettisesti epäilyttävää puuhaa, mutta näillä kahdella on kuitenkin myös suuria eroja. Esimerkiksi kun lehmä/possu teurastetaan, siitä otetaan syötäväksi päätyvän lihan lisäksi kaikki muukin irti. Eläimen nahka on näissä tapauksissa siis teurasjätettä, joka kannattaa toki ekologisesti ajateltuna käyttää siinä samalla, eikä tappaa kohta uutta eläintä pelkän nahan vuoksi. Kun minkiltä revitään uutta takkia varten iho irti, kaikki muu kuin se turkki menee käytännössä suoraan roskikseen.

(Huom! Näin ollen olisi siis toki tekopyhää syödä lihaa mutta vastustaa esimerkiksi nahkavaatteita. Turkiksilla ei kuitenkaan ole tässä kulutusketjussa mitään tekemistä.)

 "Turkis on elinikäinen vaate, joka kestää mummolta lapsenlapselle, sesonkitalvitakki kestää korkeintaan yhden talven, ja sitten tarvitset uusia ja uusia."

Pointti tuokin. Tämäkin perustelu olisi kuitenkin helpompi ottaa vakavammin, jos bloggaajalla itsellään ei olisi monia KYMMENIÄ sesonkitakkeja, ja jos hän ei olisi itsekin myöntänyt omistavansa niin paljon vaatteita, ettei ehdi koskaan käyttämään niitä kaikkia. Ihan varmasti hän tulee siis käyttämään tätä uutta turkistaan koko eliniän, ja kaikki muut talvitakit menevät varmasti myyntiin... Tuli vain mieleen, että olisiko bloggaaja välttämättä edes tarvinnut tänä talvena taas uutta takkia, jos omistaa jo kaksi Canada Goosea, ja vintillä on kerran jo niin paljon käyttämättömiä yksilöitä, ettei niiden olemassaoloa ole voinut edes muistaa?

"Haluan vielä edelleen painottaa, etten puolusta turkistarhausta, mutta en myöskään vastusta."

Jep, olet suorastaan täysin neutraalilla kannalla. Et puolusta turkistarhausta, mutta tuit kuitenkin juuri elinkeinoa ostamalla turkiksen ja jaat nyt sen "hyötyjä" blogissasi vapaaehtoisesti 40 000-50 000 ihmiselle.

"Ja sitten vielä loppuun, että tässä maailmassa on sata muuta sellaista asiaa (sata muuta tärkeämpää asiaa), joihin meidän kannattaisi tai pitäisi oikeasti yrittää vaikuttaa. Maailma on täynnä kaikkea pahaa; lapsityövoiman käyttöä, ihmiskauppaa, kidutuksia, maatalouden tehotuotantoa, ilmastonlämpenemisen edistystä, naisten huono asema kaikkialla maailmassa."

Ah, tämä on ehkä mun lemppari jeesustelu kaikista! Miksi kannattaisi puuttua yhteen pahaan asiaan, kun maailmassa on kuitenkin aina pahempiakin juttuja! Mitä väliä Suomen turkistarhoilla, kun Kiinan vastaavissa eläimillä on vieläkin huonommat oltavat!

En vain voi yksinkertaisesti ymmärtää tällaista logiikkaa, jossa oma itsekkyys ja huono omatunto kuitataan vain sillä, että "Tämä ei ole ainut ongelma maailmassa." Miksei samantien lopeteta vaikkapa suomalaisten syömishäiriöiden hoitoa, kun Afrikassa niillä on hei ihan oikeaa nälänhätää? Miksi meidän pitäisi välittää alkoholinkäytön haitoista, kun huumeilla saa vielä pahempaa tuhoa aikaan? Miksi ihmiset valittavat satunnaisesta perheväkivallasta, kun joku lapsi saattaa saada turpaansa joka päivä? Miksi minun pitäisi miettiä omaa hiilijalanjälkeäni, kun kuitenkin ihmisenä kulutan maapalloa paljon vähemmän energiaa kuin yksi lentokone?

Tämä lista voisi jatkua loputtomiin, ja yllättävän moni valopää tuntuu ihan oikeasti käyttävän tätä vajaata "miksi vastustaa pieniä, kun on olemassa isojakin ongelmia"-logiikkaa. Totuus kuitenkin on, että oli ongelma mikä tahansa aina löytyy isompiakin asioita, ja joku muu epäkohta on aina jonkun toisen mielestä aiheellisempi. Tällaisia ongelmia on siksi ihan turha edes yrittää laittaa mihinkään tärkeysjärjestykseen, eikä pelkkä päivittely ja asioista riiteleminen valitettavasti auta yhtään ketään. 

Muita hyviä esimerkkejä tästä mustavalkoajattelusta ovat esimerkiksi seuraavat fraasit, jotka poimin kyseisen postauksen kommenttiboxista, ja jotka tulevat vastaan lähes poikkeuksetta aina, kun keskustellaan turkistarhauksesta:

 "Turkistarhausta on turha vastustaa, koska meidän pitäisi keskittyä ensin ihmisiin eikä eläimiin."

Mä ihan totta haluaisin päästä kysymään tällaisilta ihmisiltä, miten esimerkiksi sekä lasten että eläintensuojelu samanaikaisesti oikein poissulkevat toisiaan? Onko näillä ihmisillä kenties jokin raja omassa empaattisuudessaan, ja jokin tietty määrä asioita joita vastaan he saavat olla? Mun tietääkseni on mahdollista auttaa ihmisiä, mutta vastustaa samalla myös eläinten kiduttamista jättämällä se turkis ostamatta. Se ei maksa mitään.

"Turkistarhaus on pitkä perinne ja työllistää ihmisiä, ja siksi se on oikein."

Myös ihmiskauppa, lapsiporno ja huumeet työllistää maailmalla paljon ihmisiä. Tekeekö se silloin näistäkin hyväksyttyjä, vai puolustatko turkistarhausta sittenkin oikeastaan vain siksi, että se koskee "vain eläimiä"?

Eläin ei valitettavasti osaa puhua. Se ei osaa vaatia itse itselleen oikeuksia. Ainut kuka voi tämän eläimen kiduttamiseen ja vapaudenriistoon vaikuttaa, olemme me ihmiset. Meillä on siis paitsi kaikki valta, myös vastuu.

*Turkisavautumisen jälkeen postaus kääntyy muihin aiheisiin, ja jo seuraavassa kuvassa tytöllä on päällään aivan eri takki.*

Se siitä ekologisuudesta. Pääasia on olla muodikas ja omistaa mahdollisimman paljon.

Postauksen päätteeksi luen mielenkiinnolla liutan kommentteja, joista yllättävän monet ovat bloggaajan kanssa samoilla linjoilla. Moni kokee tärkeäksi kommentoida lähinnä takin upeaa ulkonäköä, ja kuinka hyviä pointteja bloggaaja onkaan keksinyt. Itselläni liikkuu korvien välissä lähinnä savua, enkä voi ymmärtää, miten niin moni voikin olla täysin sujut asian kanssa. Ainoastaan tätä lookkia ja ihmisten turhamaisuutta varten on todella uhrattu monen pienen eläimen henki, ja kyseiset olennot ovat joutuneet kärsimään todennäköisesti koko elämänsä tämän tähden.

Bloggaajaa tämä ei kuitenkaan haittaa. Lopulta hän kertoo ylpeänä kommenteissa takin olevan kania.

On kai sanomattakin selvää, että viimeistään tämän tiedon jälkeen loppuu tältä puputytöltä kyseisen blogin seuraaminen kuin seinään, ja arvostus kyseistä bloggaajaa kohtaan tippuu sekunnissa kymmenestä nollaan. Tunnen lähinnä suurta pettymystä ja vihaa, enkä voi uskoa että vielä tähän asti olen pitänyt häntä fiksuna ja ihanana tyttönä. Sellaisena, jonka asenteista suorastaan pitäisi ottaa mallia, ja jota tuhannet suomalaiset tytöt pitävät aivan aiheesta kuin yhtenä esikuvana. 

Minulle hän ei kuitenkaan enää sitä ole.

Mitä sinä olet mieltä aitojen turkisten käytöstä? Voisitko itse käyttää sellaista, ja jos voisit, miksi?

EDIT//: Turhien provojen välttämiseksi en enää julkaise tähän postaukseen anonyymeinä tulleita kommentteja, joten jos haluat osallistua asialliseen keskusteluun, tee se rohkeasti omalla nimelläsi!

Näin voi käydä...

.

...jos on todella tylsää. Jännittää ehkä hieman julkasta mitään tällaista (eli oikeesti oon siis ihan kuset housussa täällä), mutta menkööt. Oon maailman huonoin kitaransoittaja ja sille asialle saa vapaasti nauraa. :D

Vauva on kotona!

Oon niin onnellinen. Rakastan tuota otusta niin paljon.